One Day (of sad goodbye)

Nyt se bloggarin omatunto viimein alkoi kolkuttaa, sillä kuten tarkkanäköinen saattaa huomata, on tämä jo toinen postaus kahden päivän sisään. (Ja joku vielä tarkkanäköisempi voi jopa pistää merkille uuden modernin ulkoasun, jota väänsin juuri noin kaksi tuntia kädet krampissa ja kyyneleet silmissä.)


Edessäni häämöttää se, jota viikonlopuksi kutsutaan, mutta tällä kertaa kyseinen paripäiväinen menee duunia tehdessä. Kuten mainitsin, olen tällä hetkellä ylimääräisten työtuntien tarpeessa ja erityisesti sunnuntain extra-dollarit pelastavat budjetin.

Tämän päivän superkiireisen duunivuoron jälkeen marssin Lane Coven kirjastoon etsimään viihdettä työelämän vastapainoksi, ja mukaan tarttuikin kokonaiset kuusi elokuvaa. Näin ollen viikonloppuni väsyneet illat olen pyhittänyt...

TÄLLE.

Tänä iltana aion kaivautua peittojen alle, avata Fazerin tumman (tuon kotimaani kalleimman lahjan), ja kyynelsilmin sekä mahdollisimman hitaasti lukea loppuun uuden lempi kirjani One Dayn.

Kyseinen kirja on englantilaisen David Nichollsin best seller-teos, jonka pohjalta on tehty myös tänä vuonna teattereihin tullut samanniminen elokuva (jota en ole nähnyt, joten jos leffa oli kökkö niin voin silti väittää että kirjapa ei).

One Day on suhteellisen kevyttä ja ihmissuhteisiin (lue: parisuhteisiin) painottuvaa tarinointia, mutta eroaa perushömpästä aidosti hauskalla kerronnallaan. Parasta tässä kirjassa on mielestäni nimenomaan kirjailijan tyyli, vaikka stereotyyppisenä tyttönä jäinkin koukkuun myös siihen kuuluisaan romantiikkaan ja aina yhtä koukuttavaan deittailudraamaan.

Kirjan henkilöt ovat lisäksi niin aitoja ja mielenkiintoisia, että en suoraan sanottuna hitto soikoon tiedä millä mä nyt paikkaan tän elämääni jäävän tyhjiön...

En tiedä onko teosta vielä suomennettu, tai onko kääntäminen mahdollisesti vaikuttanut laatuun, mutta tässä kirjavinkkini teille rakkaat (nais)ystäväni.