Nine months

Jos yhdeksässä kuukaudessa on mahdollista panna alulle ja huolella kypsyttää ihka oikea uusi pieni olento, ei pitäisi olla mahdottomuus muuttaa samaisessa ajassa yhtä jo olemassaolevaa ihmistä.

Vaikka vajaa vuosi ei välttämättä kuulosta paljolta, voi se tietyissä tapauksissa riittää muuttamaan koko elämän.

Minä olen ollut matkallani nyt yhdeksän kuukautta. Ja vasta hetki sitten, muiden ihmisten reaktioita peilailtuani ymmärsin, kuinka rohkea olen ollut.

Vaikka muuttoni suurin syy olikin halu oppia uutta ja nähdä erilaista elämää, en osannut kuvitella kuinka paljon saisin matkani lopussa huomata kasvaneeni. Matkailu avartaa, sanotaan, mutta kyseinen lausahdus on todellista kokemusta noin miljoona kertaa latteampi.

Kirkkaimmat ahaa-elämykseni ovat olleet hyvinkin yksinkertaisia ja liittyneet moneen kertaan kuultuihin elämänviisauksiin.

Jostain syystä täysin uudessa ympäristössä minun on ollut paljon helpompaa sisäistää, että elämä kantaa vaikeissakin paikoissa (kun kantoapua tarvitaan) tai että tietyt asiat ihmiselämässä tulisi pystyä pitämään mahdollisimman yksinkertaisina, jotta kaiken maailman yksityiskohdat eivät liikaa sumentaisi suurempaa kokonaisuutta.

Sanotaan, että uutena aamuna asiat usein näyttävät paremmilta ja kärpänen on vain kärpäsen kokoinen. Näin usein on.

Olen myös onnekseni oppinut priorisoimaan elämäni osa-alueita uudella, itselleni terveellisellä tavalla.

Vaikka joinakin pimeinä hetkinä saatan tuntea itseni määränpäättömäksi ajelehtijaksi ja potentiaalini hukkaan heittäjäksi, olen alkanut näkemään, ettei olemassa ehkä olekaan vain yhtä hyvää tapaa elää elämää. Että ehkä oman onnensa seppä onkin jotakin todellisempaa kuin Anderssonin satuhahmo.

Tämä yhdeksän kuukautta kestänyt elämän koulu on tehnyt minusta rohkeamman, sosiaalisemman ja henkisesti vahvemman. Se on oppettanut ahkeruutta ja nöyryyttä. Ja auttanut arvostamaan sitä, mitä minulla jo on.

Se on muistuttanut, että vaikka kirjoista oppii paljon, oppii kokemuksista korvaamattomasti. Eikä oppimisen koskaan tulisi loppua.

 On elämän koulussa onneksi opetettu muutakin kuin filosofiaa.

Hauskimpia ovat olleet muun muassa edelleen jatkuvat surffitunnit ja australian kielioppi. Olenpa myös saanut nähdä luonnossa delfiinit, merileijonat ja opossumia kuristavan kolmemetrisen pytonin.

Osaan kantaa kolmea lautasta ja suositella pöytäseurueelle hyvää viiniä. Sydämeni ei enää pysähdy, jos kylpyhuoneen lattialla kipittää torakka (mutta se jättää välistä jokusen lyönnin).

Olen jakanut hetkiä hienojen ihmisten kanssa ja todella ymmärtänyt, ettei kirjaa tule tuomita kannen perusteella. Ei ehkä edes ensimmäisten lukujen.

Olen kuullut sanottavan, että hyvät ihmiset houkutteevat ympärilleen muita hyviä ihmisiä. Tämän minä haluan muistaa.

Elliston state of mind

Heiputiheijaa, elossa ollaan!

Reilun viikon kestäneestä hiljaisuudesta syytän Australian naurettavan heikkoja verkkoyhteyksiä, vaikka täytyy kyllä myöntää, että tämänhetkinen sijaintini on niin keskellä puskaa, että ihmekös tuo kun ei homma pelitä.

Nyt kuitenkin omistan jo toimivan puhelinnumeron (+61457 570 155), ja jos luoja on armollinen, uusi nettitikkunikin alkaa kohta skulaamaan.

Vaikka olenkin kuukauden backpacker-elämän jälkeen (huoneen jakaminen viiden ihmisen kanssa, yms. hienohko yksityisyyden puute) nauttinut suuresti puhelittomuudesta, alkoi reilun viikon hiljaiselo herättää hienoista ahdistusta. Nykyisessä pikkuriikkisessä kotokylässäni, Ellistonissa, kun voi helposti unohtaa olevansa osa suurempaakin maailmankaikkeutta...

 

Etelä-Australian osavaltiossa sijaitseva Elliston on siis aivan kärpäsen kikkaran kokoinen kylä, jossa asuu noin 250 ihmistä (joista noin puolet tapasin luultavasti ensimmäisen päivän aikana kylän ainoassa ravintola/pubissa).

Mestassa on tämän edellämainitun raflan, Elliston Hotellin, lisäksi yksi mini-Siwan kokoinen ruokakauppa, posti, apteekki ja kahvila. Paikalliset lapset käyvät koulua, jossa opetukseen osallistuvat kaikki 6-vuotiaista kymmenen vuotta vanhempiin.

Ja minä pidin Heinolaa peräkylänä...

Olen asustanut täällä nyt reilun viikon, ja saanut kokea aivan uuden puolen Australiasta.

Karu luonto ja huomattavasti kuivempi ilmanlaatu olivat jopa pienehkö järkytys, saapuessani määränpäähäni suoraan täysin vastakohtaa edustavasta Byronista. Mutta vaikka vehreyttä on täällä varsinkin kesä-aikaan nihkeästi, tekevät rannat paikasta ympärivuotisen paratiisin.

Ja kyllä, jo Sydneyssä merivesi on kirkasta kuin kristalli, mutta täällä se on lisäksi täydellisen turkoosia, raikasta ja herkullisen suolaista (vesi ei kirvele silmiä, ja pulahtaessani nielen tarkoituksella ainakin pari kulausta, puhtaista terveyssyistä). Ihmiset pitävät kunnoitettavaa huolta luonnosta, eikä minkäänlainen roskaaminen tule täällä kysymykseenkään.

Ellistonissa kiteytyvät luonnollisesti kaikki pienen paikan plussat ja miinukset:

niin juorut kuin faktatkin kiertävät kuin kulovalkea, ja jos maineensa menettää, on parempi vaihtaa ympäristöä.

Aktiviteettien puutteessa ihmiset purkavat energiaansa mieluummin juhlimiseen kuin terveellisiin elämäntapoihin (poikkeuksina surffaajat, joita paikka on pullollaan), ja on ollut melko järkyttävää nähdä keski-ikäisten ihmisten käyttäytyvän kuin ensi kertaa alkoholiin koskevat teinit.

TÄHÄN VÄLIIN PAKKO SANOA, ETTÄ YLEISESTI OTTAEN JA PÄIVÄSAIKAAN IHMISET TÄÄLLÄ OVAT MAHTAVIA JA VALTAVAN YSTÄVÄLLISIÄ.

Vähäistä populaatiota kiitettäköön aivan ennenkokemattomasta rauhasta (naapureita EI OLE). Olen kokenut elämäni parhaimmat aamut juuri täällä, istuessani talon terassilla kahvikuppi kourassa ja katsoessani auringon nousevan erämaan takaa. Öisin auringon laskettua laskee kaiken ylle myös viileys ja kaunis hiljaisuus, enkä ole koskaan eläissäni nähnyt vastaavaa tähtitaivasta.

Kuten edeltävästä hehkutuksesta kenties ymmärsi, olen nauttinut uudesta kotipaikastani kovasti. Aloitin myös työt Elliston Hotellissa muutama päivä sitten, pitääkseni itseni aktiivisena ja ansaitaakseni taas hieman tuohta. Ja vaikka uusi työpaikkani onkin Fireflyhyn verrattuna melko hupaisa, nautin suuresti uuden oppimisesta (toimenkuvaani kuuluu paitsi tarjoilu ja rahastus, myös kokkaaminen ja kaikenlainen työ keittiössä).

Tämänhetkinen suunnitelmani on edelleen ennenkaikkea hetkessä eläminen, enkä ole sen kummemmin suunnitellut minne tieni seuraavaksi johtaa, tai milloin jatkan matkaani. Tällä hetkellä haluan vain nauttia elämän kauneudesta ja hyvästä seurasta, kokea uutta ja oppia niin paljon kuin mahdollista.

Seikkaileminen on parasta, mitä olen tähän mennessä elämässäni tehnyt. You never know, if you never go.

Suukkoja, rakkautta ja rohkeutta. 

Passion for Byron fashion

Tänään on tullut aika ottaa askel kohti coolimpaa bloggausta. Saanko esitellä:

muotipostaus. Jou.

Jätän nyt kunnioituksesta teitä (ja ennen kaikkea itseäni) kohtaan asukuvat sun muut muotibloggaajan pakolliset julkaisematta, ja tyydyn näyttämään millaista ihanaa käsintehtyä korukamaa täältä voi löytää.

Kuten sanottu, elämäntyyli Byronissa on melko hip. Sama pätee pukeutumistyyliin.

Tavallinen kadulla vastaan kävelevä heppu on joko aivan käsittämättömässä fyysisessä kunnossa oleva ruskettunut surffailija (usein alunperin kotoisin jostain ihan muualta) tai vaihtoehtoisesti paljasjalkainen (sanan jokaisessa merkityksessä) Byronilainen käsintehtyine koruineen, rastoineen ja värikkäine vaatteineen (love it!).


Näitä samankaltaisia korusia saa varmaan jokaisesta turistien suosimasta merenrantakaupungista, mutta täällä homma on jotenkin eri. Jopa niin eri, että nappasin omaan ranteeseenikin pari lettiä. (Sisko, pari tulee sinulle myös postissa!)

Hippikorut ja auringon vaalentamat käsikutrini.

Huomenna aion mennä pitkälle kävelylle kamerani kanssa ja koittaa vangita kuviksi jotakin oleellista Byron Baysta. Sitä samaa oleellista toivon saavani myös sisälleni, jotta tämä mielenrauha seuraisi tuleviinkin seikkailuihin.

Millin korut ja uusi hippipaitani.

Päätös seuraavasta reissukohteesta on nyt myös tehty, ja sunnuntaina edessä on tunneittain matkailua: bussilla Byron Baysta Brisbaneen, lentäen ensin Adelaideen ja siitä Port Lincolniin. Etelän valloitus odottaa ja perillä mulle on jo duunikin valmiina. Lucky me!