Lane Cove ja sateinen keskiviikko-iltapäivä. Lopettelin juuri hetki sitten työvuoron Fireflyssa, ja parin tunnin päästä siirryn korttelin päähän Crustiin vetäisemään viimeisen iltani alta pois. Hieman on haikea fiilis, kun tiedän etten näe enää tiettyjä ihmisiä viikottain, mutta muuten olen muutoksesta todella iloinen. Edessä uusi duuni ja uudet haasteet. Päntättävänä myös muutama hienostunut viinejä kuvaileva fraasi (veikkaan joutuvani jonkun verran improvisoimaan, makunystyräni kun eivät ainakaan toistaiseksi erota rypälejuomasta emmentalin, kirsikan tai tammen makua).
Tuntuu hassulta ajatella, että olen asunut täällä vasta vajaat kolme kuukautta. Tärkeimmät asiat, duuni ja asunto, hoituivat niin nopeasti että olen saanut suurimman osan ajasta vain keskittyä elämään normaalia elämää (kumma juttu, että 'normaali elämä' Sydneyssa on melkolailla samaa kuin Helsingissä, enkä satunnaisia wau-hetkiä lukuunottamatta yleensä edes muista olevani kaukana kotoa).
Välillä malttaessani pysähtyä hetkeksi se kuitenkin iskee. Valtava onni. Kun nyt istun duunipaikkani nurkkapöydässä ajatellen kuluneita kuukausia, tunnen suurta ylpeyttä. Jo jonkin aikaa olin kokenut saaneeni tiettyjä asioita elämässäni liian helpolla, mutta täällä voin rehellisesti kiittää kaikesta itseäni. Näpytellessäni nyt uudenkiiltävää MacBookiani, en sure tililtäni huvennutta rahaa, vaan iloitsen ansaitsemastani. Joillekin ystävilleni tällainen itsenäisyys on tullu tutuksi jo vuosia sitten, mutta minun piti tulla Australiaan kasvamaan aikuiseksi.
Tämän huikean itse-hehkutuksen jälkimainingeissa kipaisen nyt markettiin ostamaan makeisia töihin vietäväksi (järkeilin, että jos tarjoan namia Crust-kavereilleni, he saattavat ehkä pitää muhun yhteyttä tulevaisuudessakin).
Heippatihei ja suukko täältä!
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Mixing seasons pt. II
Kohta on lokakuu. Ja siltä täällä myös näyttää.
Mä ymmärrän hyvin, että edellinen kesäpostaukseni saattoi aiheuttaa pientä kateuden pistoa ja paheksuntaa, mutta olisitte nyt silti voineet pitää syys-säänne Suomessa. Kun tasan viikko sitten lämpömittari näytti kolmeakymmentä, tämän päivän viisitoista ja tauoton sade ei jostain syystä tunnu sopivan kuvioon. Mä en lähetä enää yhtäkään suukkoa sinne, jos sysäätte syksynne tänne. Nii.
Pari viimeistä päivää on tosiaan kulunut melko harmaissa merkeissä, mutta ylläolevasta huolimatta vapaa ja sateinen viikonloppu tuntuu aika ihanalta. Välillä kokonaiset kaksikymmentäneljä tuntia kotona leffojen, kirjojen ja hyvän ruoan kanssa muodostavat täydellisen sunnuntain. Olisipa yllä vielä peltikatto, niin sade ropisisi kuin isomummoni vanhassa mökissä.. (Pusuja Käckeille, mulla on ollut välillä teitä kamala ikävä!)
Sydney tuntuu jo kodilta, ja välillä yllätän itseni suunnittelemasta elämääni täällä. Mitä tahansa vajaan vuoden päästä viisumini umpeuduttua tapahtuukin, saan pillittää silmäni puhki. Valitessani tämän tien, en ehkä aivan täysin ymmärtänyt, että vuodessa pystyy rakentamaan itselleen eheän ja rakkaan elämän. Miten kahden sellaisen väliltä sitten muka voisi valita? Koska vuotta on kuitenkin vielä kymmenisen kuukautta jäljellä, yritän aktiivisesti unohtaa edessä häämöttävät päätöksenteot ja nauttia nykyhetkestä. Kyllä se elämä kuitenkin aina kantaa.
Ensi viikolla teen töitä reilusti vähemmän kuin tavallisesti, ja kalenterissa on kokonaiset kolme tyhjää päivää. Viikon tavoitteena on löytää uusi tietokone ja shoppailla myös parit farkut ja uusi hajuvesi. Tuhlaukseni oikeutan lähestyvällä syntymäpäivälläni ja viimeaikojen raadannalla, joten huono omatunto: stay away! Itsehemmotteluni aloitin oikeastaan jo eilen, kun ajelimme Diegon kanssa muuan outlet-ostoskeskukseen ja nappasin $200 hintaan kahdet Converset, laukun ja kaksi Leviksen kauluspaitaa. Kohtuullista, väittäisin.
Elämänlaatuni on myös kohentunut huomattavasti mieheni saatua käyttöönsä firman auton. Yöuneni kestävät tätä nykyä kokonaiset 15 minuuttia pidempään, sillä urhea brasilialaiseni haluaa herätä aikaisin ja heittää minut samalla töihin. Suunnitteilla on myös muutamat road tripit kesän jälleen ilmoittaessa itsestään.
Kello lähestyy täällä yhtätoista aamulla, joten mielestäni on kohtuullista hipsiä herättämään viereisessä huoneessa kuorsaava kumppanini ja suunnata sunnuntaibrunssille. Tämän päivän täytteenä on toivon mukaan edellämainittujen laiskottelun ja syömisen lisäksi ajomatka erääseen vanhaan ja kauniiseen elokuvateatteriin, jossa hyvällä tuurilla pyörii jotakin katsomisen arvoista.
Mä ymmärrän hyvin, että edellinen kesäpostaukseni saattoi aiheuttaa pientä kateuden pistoa ja paheksuntaa, mutta olisitte nyt silti voineet pitää syys-säänne Suomessa. Kun tasan viikko sitten lämpömittari näytti kolmeakymmentä, tämän päivän viisitoista ja tauoton sade ei jostain syystä tunnu sopivan kuvioon. Mä en lähetä enää yhtäkään suukkoa sinne, jos sysäätte syksynne tänne. Nii.
Pari viimeistä päivää on tosiaan kulunut melko harmaissa merkeissä, mutta ylläolevasta huolimatta vapaa ja sateinen viikonloppu tuntuu aika ihanalta. Välillä kokonaiset kaksikymmentäneljä tuntia kotona leffojen, kirjojen ja hyvän ruoan kanssa muodostavat täydellisen sunnuntain. Olisipa yllä vielä peltikatto, niin sade ropisisi kuin isomummoni vanhassa mökissä.. (Pusuja Käckeille, mulla on ollut välillä teitä kamala ikävä!)
Sydney tuntuu jo kodilta, ja välillä yllätän itseni suunnittelemasta elämääni täällä. Mitä tahansa vajaan vuoden päästä viisumini umpeuduttua tapahtuukin, saan pillittää silmäni puhki. Valitessani tämän tien, en ehkä aivan täysin ymmärtänyt, että vuodessa pystyy rakentamaan itselleen eheän ja rakkaan elämän. Miten kahden sellaisen väliltä sitten muka voisi valita? Koska vuotta on kuitenkin vielä kymmenisen kuukautta jäljellä, yritän aktiivisesti unohtaa edessä häämöttävät päätöksenteot ja nauttia nykyhetkestä. Kyllä se elämä kuitenkin aina kantaa.
Ensi viikolla teen töitä reilusti vähemmän kuin tavallisesti, ja kalenterissa on kokonaiset kolme tyhjää päivää. Viikon tavoitteena on löytää uusi tietokone ja shoppailla myös parit farkut ja uusi hajuvesi. Tuhlaukseni oikeutan lähestyvällä syntymäpäivälläni ja viimeaikojen raadannalla, joten huono omatunto: stay away! Itsehemmotteluni aloitin oikeastaan jo eilen, kun ajelimme Diegon kanssa muuan outlet-ostoskeskukseen ja nappasin $200 hintaan kahdet Converset, laukun ja kaksi Leviksen kauluspaitaa. Kohtuullista, väittäisin.
Elämänlaatuni on myös kohentunut huomattavasti mieheni saatua käyttöönsä firman auton. Yöuneni kestävät tätä nykyä kokonaiset 15 minuuttia pidempään, sillä urhea brasilialaiseni haluaa herätä aikaisin ja heittää minut samalla töihin. Suunnitteilla on myös muutamat road tripit kesän jälleen ilmoittaessa itsestään.
Kello lähestyy täällä yhtätoista aamulla, joten mielestäni on kohtuullista hipsiä herättämään viereisessä huoneessa kuorsaava kumppanini ja suunnata sunnuntaibrunssille. Tämän päivän täytteenä on toivon mukaan edellämainittujen laiskottelun ja syömisen lisäksi ajomatka erääseen vanhaan ja kauniiseen elokuvateatteriin, jossa hyvällä tuurilla pyörii jotakin katsomisen arvoista.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Mixing seasons
Kohta on lokakuu. Kesä on täällä!
Eilen kävimme Diegon ja Edin kanssa Manlyssa rannalla ja kyllä se vaan niin on, että australialaiset rakastavat aurinkoaan. Koko ranta oli vallattu ja jääkylmässä meressä polskutti onnessaan vaikka kuinka monta helteestä sekaisin mennyttä ihmistä.
Mä en vaan tunnu saavan tarpeekseni tästä kaupungista ja kaikesta siitä uudesta, mitä elämääni on tupsahtanut. Joka kerta kun ylitän Harbour Bridgen ja näen sataman, joudun huokaamaan syvään ja muistuttamaan itseäni, että ihan oikeasti asun täällä. Mulla on kaunis koti ja hyvä työ. Mä tulen täysin toimeen omillani. Voin ihan suoraan myöntää, etten ole vielä koskaan ollut yhtä ylpeä itsestäni.
Kestää varmasti vielä tovi, ennen kuin totun ajatukseen joulun vietosta keskellä kesää. Tai sisäistän, että KESÄkuu on täällä talven kylmintä aikaa. Kuperkeikkaa heittäneissä vuodenajoissa on kuitenkin muutama hyvä puoli: lokakuun alussa vietän syntymäpäiviäni luultavasti rantagrillailun merkeissä ja bikinit päällä sen sijaan, että jännittäisin osuuko päivälle loskaa, sadetta tai muuten vaan jääkylmä keli. Tykkään myös aina muistuttaa, että olen tässä nyt pieniä taukoja lukuunottamatta elellyt kolme kesää putkeen. En siis valita.
Nyt tosiaan näyttää siltä, että talvi on takana (kop kop) ja shortsit voi kaivaa esiin kaapista. Tänä viikonloppuna lämpötila hipoi kolmeakymmentä, ja myös ensi viikoksi on luvattu hellelukemia. Harvinaisen hyvällä tuurilla mulla oli juuri tänä viikonloppuna kaksi päivää vapaata, ja pääsin nauttimaan rantakeleistä suurella antaumuksella. On se jännä juttu, miten paljon paremmalta rannalla makaaminen tuntuu kun tietää juuri vääntäneensä järkyttävän määrän töitä...
Eilen kävimme Diegon ja Edin kanssa Manlyssa rannalla ja kyllä se vaan niin on, että australialaiset rakastavat aurinkoaan. Koko ranta oli vallattu ja jääkylmässä meressä polskutti onnessaan vaikka kuinka monta helteestä sekaisin mennyttä ihmistä.
Tänään sunnuntai pyhitettiin pelkälle rentoutumiselle, ja aikaisen herätyksen sekä ihanan kreikkalaisen aamiaisen jälkeen porhalsimme Diegon kanssa noin puolen tunnin päähän Balmoral beachille. Kyseinen alue on hyvinkin varakasta, ja bongasin rannan tuntumasta jo muutaman unelma-asunnon. Mielestäni on ihan hyvä pistää tavoitteet korkealle...
Kaiken jo mainitsemani hyvän lisäksi sain vielä juuri uuden työtarjouksen, jonka mitä todennäköisimmin otankin vastaan parin viikon sisällä. Työhöni ollaan selvästi tyytyväisiä Fireflyssa, sillä paikan omistaja pyysi mua aloittamaan myös saman "ketjun" toisessa ravintolassa, Neutral Bayssa. Kyseessä on melkoisesti fancympi versio Lane Coven Fireflysta, ja menu painottuu pitkälti viineihin, tapaksiin sekä coctail-drinkkeihin. Mulla on siis edessä kaksi viikkoa vakavamielistä viinienopettelua (sis. maistelua) ja uusien ruokalajien pänttäämistä. En oikeasti käsitä miksi kaikkien ruokalajien täytyy sisältää vähintään yksi sana, jota en osaa edes lausua. Tietääkö joku, mitä ovat arrancini, pithiviers, tai cassoulet?!
Nyt painun näkemään unia näistä eksoottisista ruokalajeista ja keräämään voimia edessä häämöttävään kuusikymmentuntiseen (?!) työviikkoon. Hauskoja syysmyrskyjä sinne ja pus täältä! <3
Nyt painun näkemään unia näistä eksoottisista ruokalajeista ja keräämään voimia edessä häämöttävään kuusikymmentuntiseen (?!) työviikkoon. Hauskoja syysmyrskyjä sinne ja pus täältä! <3
lauantai 10. syyskuuta 2011
The foolish Finn
Lähipäivinä olen tuntenut itseni hieman hölmöksi.
Tullessani asumaan Australiaan, en osannut odottaa oppivani reissullani yksityiskohtia kotimaani historiasta tai tutustuvani uusiin suomalaisiin (maailmankuuluihin) muusikoihin. En myöskään ollut varautunut siihen viikoittaiseen häpeäntunteeseen, jota kannan myöntäessäni, etten ole käynyt Lapissa. Siis minä. Suomalainen.
Olen aina valtavan innoissani, kun tapaan töissä asiakkaan, joka on käynyt Suomessa tai tietää jotakin kotimaastani. Olen höpöttänyt yhden kanssa Suomenlinnasta ja toisen kanssa Helsingin arkkitehtuurista. Muuan mies innostui kehumaan erästä pääkaupunkimme jazz-klubia, joka myöhemmin osoittautuikin erittäin tutuksi Storyvilleksi.
On aina hauskaa kertoa ihmisille, kuinka Suomen talvet ne juu ihan tosiaan ovat helvetin kylmiä ja pimeitä, mutta kuinka kesä on kaunis ja luonto mielestäni ainutlaatuinen. Yleensä keskustelut eivät ole menneet sen syvällisemmiksi, mutta muutaman kerran on tällä likalla meinannut mennä sormi suuhun.
Kerran eräs miesasiakas innostui kyselemään minulta Suomen historiasta. Muutaman minuutin kuluessa huomasin, että kyseisellä herralla oli todennäköisesti jo tiedossaan enemmän kuin itselläni koskaan (myönnettäköön häpeäkseni, etten ole koskaan ollut äärimmäisen kiinnostunut historiasta, edes suomen).
Mies kertoili jotakin tarkka-ampuja Häyhästä, joka kuulemma on nykyistenkin tilastojen mukaan yksi maailmanhistorian parhaista, ja mietiskeli missäköhän Suomen sodista kyseinen herra oli ammuskellut. Yritin kuumeisesti kaivaa mieleni sopukoista tätä "White Death"-lempinimellä siunattua sotasankaria, ja aloin jo epäillä ettei kyseessä ehkä olisikaan Suomalainen mies, kun keskustelukumppanini hihkaisi kyseessä olleen The Winter War ja höpötti pitkät pätkät sodan kulusta.
Vaikka olenkin tätä nykyä siis viisaampi tyttö, täytyy myöntää etten monasti ole ollut yhtä helpottunut kahvikellon kilahtaessa ja saadessani tekosyyn poistua. Tästä eteenpäin tarinoin jokaiselle vastaantulevalle Suomesta kiinnostuneelle sotasankari Häyhästä..
Tämän vapaan aamuni olen käyttänyt rehellisesti laiskotellen, lukien ja esitellen Diegolle hauskoja Suomeen liittyviä videoklippejä YouTubesta. Katsoimme jopa yhden englanniksi dubatun Muumit-jakson! (<3)
Muistin myös yhtäkkiä erään naisasiakkaan kertoneen minulle suomalaisesta viulistista, joka on hänen ehdoton suosikkinsa ja esiintynyt useasti Sydneyn oopperatalossakin. Hetken googlettelun jälkeen löysin tämän genrerajojen rikkomisesta kuuluisan viulistivirtuoosin, Pekka Kuusiston. Muutaman videoklipin jälkeen ihmettelin todella tutustuvani artistiin vasta nyt.
Vinkkinä nyt sitten teille suomalaisille: tsekatkaa Wikipediasta Simo Häyhä ja katsokaa seuraava videoklippi. Näistä meidät muun muassa tunnetaan.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Me and my Man(ly)-day
Jälleen kerran saapui sunnuntai, joka tällä kertaa toi mukanaan paitsi kaksikymmentäneljä tuntia vapautta (ja parisuhteelle pyhitettyä aikaa), myös paljon auringonpaistetta ja iloa. Ainoa harmittava päivää kuormittava yksityiskohta oli helvetillinen väsymys, josta olen nyt kärsinyt jo viikon verran. Käsitykseni kunnon yöunista kun ei normaalisti satu sisältämään jatkuvaa heräilyä saatikka painajaismaisia unia töistä...
Nykyisen mielenhäiriöni riivaamana nousin siis tänä vapaana aamunani sängystä klo 8 toverini Sannin valmistautuessa töihin (asiaa auttoivat viisi parvekkeellani mekastavaa papukaijaa, jotka tappelivat tarjoamistani jyväsistä niin raivoisasti, että ruokakupit lentelivät). Niinpä nappasin aamubussin Crows Nestiin ja menin aamiaiselle Sannin duunipaikkakahvilaan Diegon kanssa.
Australia-lomallani reilut puoli vuotta sitten eräs lempipaikoistani oli pohjoisessa Sydneyssä sijaitseva Manly, jonka kaunis ja pitkä rantaviiva oli lähes aina täynnä väkeä, ja josta löytyi paitsi ihania ravintoloita, myös hyviä (ja kalliita) vaatekaupoja.
Eriryisesti matkatoverini Sansterin lähdettyä kotosuomeen pari viikkoa ennen minua, vietin lukuisia kesäpäiviä Manlyn rannoilla yksinäni lueskellen kirjaa ja nautiskellen auringosta.
Kerrottakoon nyt sitten myös, että juuri nimenomaisessa paikassa allekirjoittanut unohti Australian aallokon voiman, ja uimareissullaan vetäisi pari kuperkeikkaa pohjahietikossa tuloksena muutama kipeä ruhje ja merivedessä seikkaileva bikiniyläosa.
Tästäkin tragediasta huolimatta Manly säilytti paikkansa Sydneyn TOP-listassani, ja olin todella innoissani, kun päätimme Brasilialaisen kanssa lähteä kyseiseen paikkaan viettämään vapaapäivää.
Yksi lempiravintoloistani koko Sydneyssä sijaitsee juuri Manlyssa. Tämä hyvän ruoan ja loistavien drinkkien ystävän ehdoton MUST on nimeltään Hugos, joka on saanut lukuisia kunniamainintoja erityisesti gourmet-pizzoistaan. Paikan sijainti on kutakuinkin täydellinen, sillä rannalla laiturinnokassa palveleva ravintola tarjoaa asiakkailleen pizzojen ja merenelävien lisäksi myös melkoisen annoksen silmänruokaa: Sydney Harbouriin liikennöivä lautta lähtee samaiselta laiturilta ja ympärillä avautuu täydellinen merimaisema. Kun ilmat tästä vielä ihan pikkuruisen lämpenevät, nappaan jonakin pimeänä iltana aivan ehdottomasti lautan Manlysta Cityyn ja ihailen sataman valoja sekä rakennuksia.
Mahtava ruoka ja rentouttava päivä tuli jälleen tarpeeseen, sillä edessä on uusi kiireinen työviikko. Onneksi koko ajan lisääntyvä auringonvalo auttaa aamuisin heräämään ja kesän lähestymisen todella huomaa! Paljon pusuja Suomeen ja koska täällä Australiassa vietettiin tänään isänpäivää, ekstrasuukko omalleni!
Nykyisen mielenhäiriöni riivaamana nousin siis tänä vapaana aamunani sängystä klo 8 toverini Sannin valmistautuessa töihin (asiaa auttoivat viisi parvekkeellani mekastavaa papukaijaa, jotka tappelivat tarjoamistani jyväsistä niin raivoisasti, että ruokakupit lentelivät). Niinpä nappasin aamubussin Crows Nestiin ja menin aamiaiselle Sannin duunipaikkakahvilaan Diegon kanssa.
Australia-lomallani reilut puoli vuotta sitten eräs lempipaikoistani oli pohjoisessa Sydneyssä sijaitseva Manly, jonka kaunis ja pitkä rantaviiva oli lähes aina täynnä väkeä, ja josta löytyi paitsi ihania ravintoloita, myös hyviä (ja kalliita) vaatekaupoja.
Eriryisesti matkatoverini Sansterin lähdettyä kotosuomeen pari viikkoa ennen minua, vietin lukuisia kesäpäiviä Manlyn rannoilla yksinäni lueskellen kirjaa ja nautiskellen auringosta.
Kerrottakoon nyt sitten myös, että juuri nimenomaisessa paikassa allekirjoittanut unohti Australian aallokon voiman, ja uimareissullaan vetäisi pari kuperkeikkaa pohjahietikossa tuloksena muutama kipeä ruhje ja merivedessä seikkaileva bikiniyläosa.
Tästäkin tragediasta huolimatta Manly säilytti paikkansa Sydneyn TOP-listassani, ja olin todella innoissani, kun päätimme Brasilialaisen kanssa lähteä kyseiseen paikkaan viettämään vapaapäivää.
Yksi lempiravintoloistani koko Sydneyssä sijaitsee juuri Manlyssa. Tämä hyvän ruoan ja loistavien drinkkien ystävän ehdoton MUST on nimeltään Hugos, joka on saanut lukuisia kunniamainintoja erityisesti gourmet-pizzoistaan. Paikan sijainti on kutakuinkin täydellinen, sillä rannalla laiturinnokassa palveleva ravintola tarjoaa asiakkailleen pizzojen ja merenelävien lisäksi myös melkoisen annoksen silmänruokaa: Sydney Harbouriin liikennöivä lautta lähtee samaiselta laiturilta ja ympärillä avautuu täydellinen merimaisema. Kun ilmat tästä vielä ihan pikkuruisen lämpenevät, nappaan jonakin pimeänä iltana aivan ehdottomasti lautan Manlysta Cityyn ja ihailen sataman valoja sekä rakennuksia.
 |
| Raw yellowfintuna and polenta chips. |
 |
| Loving the menu. |
 |
| Happy. |
 |
| The desserts. |
Mahtava ruoka ja rentouttava päivä tuli jälleen tarpeeseen, sillä edessä on uusi kiireinen työviikko. Onneksi koko ajan lisääntyvä auringonvalo auttaa aamuisin heräämään ja kesän lähestymisen todella huomaa! Paljon pusuja Suomeen ja koska täällä Australiassa vietettiin tänään isänpäivää, ekstrasuukko omalleni!
Tilaa:
Kommentit (Atom)