Mixing seasons

Kohta on lokakuu. Kesä on täällä!

Kestää varmasti vielä tovi, ennen kuin totun ajatukseen joulun vietosta keskellä kesää. Tai sisäistän, että KESÄkuu on täällä talven kylmintä aikaa. Kuperkeikkaa heittäneissä vuodenajoissa on kuitenkin muutama hyvä puoli: lokakuun alussa vietän syntymäpäiviäni luultavasti rantagrillailun merkeissä ja bikinit päällä sen sijaan, että jännittäisin osuuko päivälle loskaa, sadetta tai muuten vaan jääkylmä keli. Tykkään myös aina muistuttaa, että olen tässä nyt pieniä taukoja lukuunottamatta elellyt kolme kesää putkeen. En siis valita.

Nyt tosiaan näyttää siltä, että talvi on takana (kop kop) ja shortsit voi kaivaa esiin kaapista. Tänä viikonloppuna lämpötila hipoi kolmeakymmentä, ja myös ensi viikoksi on luvattu hellelukemia. Harvinaisen hyvällä tuurilla mulla oli juuri tänä viikonloppuna kaksi päivää vapaata, ja pääsin nauttimaan rantakeleistä suurella antaumuksella. On se jännä juttu, miten paljon paremmalta rannalla makaaminen tuntuu kun tietää juuri vääntäneensä järkyttävän määrän töitä...

Eilen kävimme Diegon ja Edin kanssa Manlyssa rannalla ja kyllä se vaan niin on, että australialaiset rakastavat aurinkoaan. Koko ranta oli vallattu ja jääkylmässä meressä polskutti onnessaan vaikka kuinka monta helteestä sekaisin mennyttä ihmistä. 

Tänään sunnuntai pyhitettiin pelkälle rentoutumiselle, ja aikaisen herätyksen sekä ihanan kreikkalaisen aamiaisen jälkeen porhalsimme Diegon kanssa noin puolen tunnin päähän Balmoral beachille. Kyseinen alue on hyvinkin varakasta, ja bongasin rannan tuntumasta jo muutaman unelma-asunnon. Mielestäni on ihan hyvä pistää tavoitteet korkealle...

Mä en vaan tunnu saavan tarpeekseni tästä kaupungista ja kaikesta siitä uudesta, mitä elämääni on tupsahtanut. Joka kerta kun ylitän Harbour Bridgen ja näen sataman, joudun huokaamaan syvään ja muistuttamaan itseäni, että ihan oikeasti asun täällä. Mulla on kaunis koti ja hyvä työ. Mä tulen täysin toimeen omillani. Voin ihan suoraan myöntää, etten ole vielä koskaan ollut yhtä ylpeä itsestäni.

Kaiken jo mainitsemani hyvän lisäksi sain vielä juuri uuden työtarjouksen, jonka mitä todennäköisimmin otankin vastaan parin viikon sisällä. Työhöni ollaan selvästi tyytyväisiä Fireflyssa, sillä paikan omistaja pyysi mua aloittamaan myös saman "ketjun" toisessa ravintolassa, Neutral Bayssa. Kyseessä on melkoisesti fancympi versio Lane Coven Fireflysta, ja menu painottuu pitkälti viineihin, tapaksiin sekä coctail-drinkkeihin. Mulla on siis edessä kaksi viikkoa vakavamielistä viinienopettelua (sis. maistelua) ja uusien ruokalajien pänttäämistä. En oikeasti käsitä miksi kaikkien ruokalajien täytyy sisältää vähintään yksi sana, jota en osaa edes lausua. Tietääkö joku, mitä ovat arrancini, pithiviers, tai cassoulet?!

Nyt painun näkemään unia näistä eksoottisista ruokalajeista ja keräämään voimia edessä häämöttävään kuusikymmentuntiseen (?!) työviikkoon. Hauskoja syysmyrskyjä sinne ja pus täältä! <3