Nykyään jos joku on Pyhä, niin Sunnuntai.
Ja erityisen pyhä oli tämänviikkoinen, sillä tehtyäni tuplavuorot duunia sekä perjantaina että lauantaina, oli väsymykseni taso valehtelematta lähes pelottava. Siispä pitkät yöunet, päikkärit rantahiekalla bikineissä ja toiset mokomat iltapäivällä brasilialaisen kainalossa tulivat kaikki enemmän kuin tarpeeseen. Muutenkin päivän teema oli puhtaasti pelkkä rentoutuminen.
Aikaisiin herätyksiin tottuneena ponkaisin sängystä ylös jo ennen yhdeksää, ja riensin Diegon kera ja auringosta vallan hullaantuneena suoraan rannalle. Mikään ei ole hetkeen tuntunut yhtä upealta, kuin mereltä puhaltava tuuli tänään. Sen tuoksua mä rakastan.
Luovaan ajatteluun kykenemättöminä päädyimme lounastamaan tuttuun ja hyväksi todettuun Manly Hugo'siin, jossa coctailit ne vaan maistuvat joka kerta entistä paremmilta. Koska hienoiset univelat yhdistettynä alkoholiin ei tunnetusti ole maailman piristävin yhdistelmä, suuntasimme ruokailun jälkeen kotiin vetäisemään kymmenestä minuutista parituntisiksi venähtäneet unoset. Yhtään ei kyllä kaduta.
Ilta se jatkui mitä miellyttävimmin, kun treffasimme pienen lepäilyn jälkeen Sansterin, sekä Uudesta-Seelannista moikkailemaan tulleet Veinan ja Mikon. Koska tänä nimenomaisena iltana sattui televisiosta tulemaan jo tovin hehkutettu Australia - New Zealand rugbymatsi (josta allekirjoittanut ei kyllä ymmärtänyt hölkäsen pöläystä), toimi dinner-paikkana taulutelevisiolla varustettu tapas-viinibaari.
Vaikka itse urheilulaji on minulle edelleen täysi mysteeri, oli vähintäänkin mielenkiintoista nähdä itse peliä edeltävät alkurituaalit. Perinteisen kaavan mukaan Uuden-Seelannin joukkue päästeli hieman höyryjä esittämällä maoreiden sotatanssin, Hakan, ja sai minut hartaasti toivomaan, etten koskaan vahingossa törmää kadulla vihaiseen uusiseelantilaiseen.
UGH!
Nyt kello näyttää jo yhtätoista, joten aika on paina pää tyynyyn ja kerätä viimeiset energianrippeet huomista aamuvuoroa varten. Siispä hyvää yötä rakkaat, ja paljon suukkoja sinne. Pus.
