Heiputiheijaa, elossa ollaan!
Reilun viikon kestäneestä
hiljaisuudesta syytän Australian naurettavan heikkoja verkkoyhteyksiä, vaikka
täytyy kyllä myöntää, että tämänhetkinen sijaintini on niin keskellä puskaa,
että ihmekös tuo kun ei homma pelitä.
Nyt kuitenkin omistan jo toimivan
puhelinnumeron (+61457 570 155), ja jos luoja on armollinen, uusi
nettitikkunikin alkaa kohta skulaamaan.
Vaikka olenkin kuukauden
backpacker-elämän jälkeen (huoneen jakaminen viiden ihmisen kanssa, yms.
hienohko yksityisyyden puute) nauttinut suuresti puhelittomuudesta, alkoi
reilun viikon hiljaiselo herättää hienoista ahdistusta. Nykyisessä
pikkuriikkisessä kotokylässäni, Ellistonissa, kun voi helposti unohtaa olevansa
osa suurempaakin maailmankaikkeutta...
Etelä-Australian osavaltiossa
sijaitseva Elliston on siis aivan kärpäsen kikkaran kokoinen kylä, jossa asuu
noin 250 ihmistä (joista noin puolet tapasin luultavasti ensimmäisen päivän
aikana kylän ainoassa ravintola/pubissa).
Mestassa on tämän edellämainitun raflan, Elliston Hotellin, lisäksi yksi mini-Siwan kokoinen ruokakauppa, posti, apteekki
ja kahvila. Paikalliset lapset käyvät koulua, jossa opetukseen osallistuvat
kaikki 6-vuotiaista kymmenen vuotta vanhempiin.
Ja minä pidin Heinolaa
peräkylänä...
Olen asustanut täällä nyt reilun
viikon, ja saanut kokea aivan uuden puolen Australiasta.
Karu luonto ja huomattavasti
kuivempi ilmanlaatu olivat jopa pienehkö järkytys, saapuessani määränpäähäni
suoraan täysin vastakohtaa edustavasta Byronista. Mutta vaikka vehreyttä on täällä varsinkin kesä-aikaan
nihkeästi, tekevät rannat paikasta ympärivuotisen paratiisin.
Ja kyllä, jo Sydneyssä merivesi on
kirkasta kuin kristalli, mutta täällä se on lisäksi täydellisen turkoosia,
raikasta ja herkullisen suolaista (vesi ei kirvele silmiä, ja pulahtaessani
nielen tarkoituksella ainakin pari kulausta, puhtaista terveyssyistä). Ihmiset
pitävät kunnoitettavaa huolta luonnosta, eikä minkäänlainen roskaaminen tule
täällä kysymykseenkään.
Ellistonissa kiteytyvät
luonnollisesti kaikki pienen paikan plussat ja miinukset:
niin juorut kuin faktatkin
kiertävät kuin kulovalkea, ja jos maineensa menettää, on parempi vaihtaa
ympäristöä.
Aktiviteettien puutteessa ihmiset
purkavat energiaansa mieluummin juhlimiseen kuin terveellisiin elämäntapoihin (poikkeuksina surffaajat, joita paikka on pullollaan), ja on ollut melko järkyttävää nähdä
keski-ikäisten ihmisten käyttäytyvän kuin ensi kertaa alkoholiin koskevat
teinit.
TÄHÄN VÄLIIN PAKKO SANOA, ETTÄ
YLEISESTI OTTAEN JA PÄIVÄSAIKAAN IHMISET TÄÄLLÄ OVAT MAHTAVIA JA VALTAVAN
YSTÄVÄLLISIÄ.
Vähäistä populaatiota kiitettäköön aivan ennenkokemattomasta rauhasta (naapureita EI OLE). Olen kokenut
elämäni parhaimmat aamut juuri täällä, istuessani talon terassilla kahvikuppi
kourassa ja katsoessani auringon nousevan erämaan takaa. Öisin auringon
laskettua laskee kaiken ylle myös viileys ja kaunis hiljaisuus, enkä ole
koskaan eläissäni nähnyt vastaavaa tähtitaivasta.
Kuten edeltävästä hehkutuksesta
kenties ymmärsi, olen nauttinut uudesta kotipaikastani kovasti. Aloitin myös
työt Elliston Hotellissa muutama päivä sitten, pitääkseni itseni aktiivisena ja
ansaitaakseni taas hieman tuohta. Ja vaikka uusi työpaikkani onkin Fireflyhyn
verrattuna melko hupaisa, nautin suuresti uuden oppimisesta (toimenkuvaani
kuuluu paitsi tarjoilu ja rahastus, myös kokkaaminen ja kaikenlainen työ
keittiössä).
Tämänhetkinen suunnitelmani on
edelleen ennenkaikkea hetkessä eläminen, enkä ole sen kummemmin suunnitellut
minne tieni seuraavaksi johtaa, tai milloin jatkan matkaani. Tällä hetkellä
haluan vain nauttia elämän kauneudesta ja hyvästä seurasta, kokea uutta ja
oppia niin paljon kuin mahdollista.
Seikkaileminen on parasta, mitä olen tähän mennessä elämässäni tehnyt. You never know, if you never go.
Suukkoja, rakkautta ja rohkeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti