torstai 29. maaliskuuta 2012

Nine months


Jos yhdeksässä kuukaudessa on mahdollista panna alulle ja huolella kypsyttää ihka oikea uusi pieni olento, ei pitäisi olla mahdottomuus muuttaa samaisessa ajassa yhtä jo olemassaolevaa ihmistä.
Vaikka vajaa vuosi ei välttämättä kuulosta paljolta, voi se tietyissä tapauksissa riittää muuttamaan koko elämän.

Minä olen ollut matkallani nyt yhdeksän kuukautta. Ja vasta hetki sitten, muiden ihmisten reaktioita peilailtuani ymmärsin, kuinka rohkea olen ollut.


Vaikka muuttoni suurin syy olikin halu oppia uutta ja nähdä erilaista elämää, en osannut kuvitella kuinka paljon saisin matkani lopussa huomata kasvaneeni. Matkailu avartaa, sanotaan, mutta kyseinen lausahdus on todellista kokemusta noin miljoona kertaa latteampi.


Kirkkaimmat ahaa-elämykseni ovat olleet hyvinkin yksinkertaisia ja liittyneet moneen kertaan kuultuihin elämänviisauksiin.
Jostain syystä täysin uudessa ympäristössä minun on ollut paljon helpompaa sisäistää, että elämä kantaa vaikeissakin paikoissa (kun kantoapua tarvitaan) tai että tietyt asiat ihmiselämässä tulisi pystyä pitämään mahdollisimman yksinkertaisina, jotta kaiken maailman yksityiskohdat eivät liikaa sumentaisi suurempaa kokonaisuutta.

Sanotaan, että uutena aamuna asiat usein näyttävät paremmilta ja kärpänen on vain kärpäsen kokoinen. Näin usein on.

Olen myös onnekseni oppinut priorisoimaan elämäni osa-alueita uudella, itselleni terveellisellä tavalla.
Vaikka joinakin pimeinä hetkinä saatan tuntea itseni määränpäättömäksi ajelehtijaksi ja potentiaalini hukkaan heittäjäksi, olen alkanut näkemään, ettei olemassa ehkä olekaan vain yhtä hyvää tapaa elää elämää. Että ehkä oman onnensa seppä onkin jotakin todellisempaa kuin Anderssonin satuhahmo.


Tämä yhdeksän kuukautta kestänyt elämän koulu on tehnyt minusta rohkeamman, sosiaalisemman ja henkisesti vahvemman. Se on oppettanut ahkeruutta ja nöyryyttä. Ja auttanut arvostamaan sitä, mitä minulla jo on.

Se on muistuttanut, että vaikka kirjoista oppii paljon, oppii kokemuksista korvaamattomasti. Eikä oppimisen koskaan tulisi loppua.


 On elämän koulussa onneksi opetettu muutakin kuin filosofiaa.

Hauskimpia ovat olleet muun muassa edelleen jatkuvat surffitunnit ja australian kielioppi. Olenpa myös saanut nähdä luonnossa delfiinit, merileijonat ja opossumia kuristavan kolmemetrisen pytonin.

Osaan kantaa kolmea lautasta ja suositella pöytäseurueelle hyvää viiniä. Sydämeni ei enää pysähdy, jos kylpyhuoneen lattialla kipittää torakka (mutta se jättää välistä jokusen lyönnin).

Olen jakanut hetkiä hienojen ihmisten kanssa ja todella ymmärtänyt, ettei kirjaa tule tuomita kannen perusteella. Ei ehkä edes ensimmäisten lukujen.

Olen kuullut sanottavan, että hyvät ihmiset houkutteevat ympärilleen muita hyviä ihmisiä. Tämän minä haluan muistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti