Dreaming of a white Christmas..?

Niin nopeasti aika on lentänyt, että jouluun on enää kaksi viikkoa aikaa. Sydneyssä tämä tarkoittaa sitä, että kesä alkaa olla parhaimmillaan, eikä aamuisin töihin lähtiessä tarvitse enää pohdiskella tarkeneeko iltaan asti ilman pusakkaa. 

Valitettavasti jokin on kuitenkin mennyt pieleen, sillä juuri tälläkin hetkellä ulkona ropisee ja lämpömittari näyttää alle kahtakymmentä (?!). Sydneyssä vietellään kylmintä alkukesää miesmuistiin.

Ei valitettavasti auta ajatella, että kotimaassa on juuri satanut (ilmeisesti melko säälittävä, mutta kuitenkin) ensilumi, joka jostakin kumman syystä aina onnistuu herättämään allekirjoittaneessa suurta onnea. Jos harmitukseltani kykenisin, saattaisin jopa lipsauttaa olevani mieluummin viettämässä Suomen valkeaa joulua, kuin Australian vetistä sellaista. Onneksi kyseiseen juhlaan on kuitenkin vielä kaksi viikkoa aikaa, joten sormet ristiin ja kesä kehitteille...

The home of mine in Espoo and the first snow, 2006.

Kohtalaisen kurjat sääolosuhteet ovat selkeästi vaikuttaneen mielialaan muutenkin, sillä parin viimepäivän aikana olen ikävöinyt kotimaatani enemmän kuin aikaisemmin. Soitin myös juuri äsken isovanhemmilleni ja melkein herkistyin puhelimessa, kun tuli niin ikävä.

Joskus täytyy mennä toiselle puolen maailmaa ymmärtämään, kuinka paljon rakkautta ja tärkeitä ihmisiä on saanut elämäänsä.