FutuDrama

Toverit, oi toverit, kertokaa mulle miksi jonkun retaleen on täytynyt verbalisoida senkin sortin asia kuin tulevaisuus. Olisi nyt jumaliste säästänyt mut tältä stressiltä!

Näin siis pikakatsauksena tämänhetkiset kuulumiset, joihin kuuluu hienoista ylipohdintaa aiheista:

-duunit 
(Koska työpaikallani suoritettiin pieni jokaista koskeva pakollinen palkankorotus, ja koska heikohko taloustilanne syö asiakkaita täälläkin, on Fireflyssä meneillään kitsasteluvaihe. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilta on leikattu työtunteja ja toimeen yritetään tulla mahdollisimman minimaalisella henkilökunnalla. Luulenpa, että kohta alkaa allekirjoittaneella kakkosduunin etsintä...) 
-viisumi
(Vaikka tämänhetkinen viisumi on voimassa heinäkuun alkuun, pitäisi kai tulevaakin harkita. Miten mä voin päättää puoli vuotta etukäteen haluanko jäädä tänne vai mennä Suomeen?! Joistakin mahdollisista viisumivaihtoehdoista pitäisi pistää hakemukset vetämään hyvissä ajoin, joten mä olen alkanut vakavasti harkitsemaan selvänäkijän luona piipahtamista.)
-asunto
(Kotopesämme allekirjoitettu vuokrasopimus on voimassa tammikuun lopulle, joten kohta täytyy alkaa joko katselemaan asuntoja tai hyvin hartaasti rukoilemaan että tiukkapipoiset kiinalaisvuokraisäntämme antavat meille muutaman kuukauden lisäaikaa. Eikä asuntostressi tähän pääty: kun Sanni lähtee maaliskuussa matkoihinsa, on mulla edessä koko rumba uudestaan!)


Ja lisättäköön listaan nyt vielä yksityiskohdilta säästetyt Mikä musta tulee isona? , kaiken maaaaailman ihmissuhdeplärinät ja olohuoneen nurkassa kököttävä torakka niin ei paljoa naurata.

Onneksi kuitenkin vähän.

Lemmikkini Torre, joka toivon mukaan on heittänyt veivinsä, eikä vain lepäile.

Stressistä huolimatta elämä on täällä edelleen somaa. Helteinen versio joulukuusta on suoraan sanottuna varsin jees (vaikkakin muutaman viikon päästä tässä torpassa todennäköisesti grillaantuu ihmisliha), ja kohta on aika alkaa suunnitella suomalaista jouluaattoa.
Tavoitteena ovat ainakin riisipuuro, graavikalat ja mäti, kinkku, glögi ja piparit. Dollar shopista löydän varmasti myös tarvitsemani joulupukki-asun.

Ja jos joulun lähestymistä on ulkona käyskennellessä välillä vaikea muistaa, löytyy kadonnut joulumieli bussimatkan päästä citystä, jossa porot, kuuset sekä tonttuset välkehtivät tuhansissa väreissään jo luultavasti kolmatta viikkoa.

Pitäisiköhän munkin ostaa olkkariin jonkin sortin discovaloinen joulupukkihökötys?



Koska kohta alkaa täällä torstai-illan leffa, siirryn nyt keittiöön vääntämään naposteltavaa (ja vaihdan lenkkivaatteet oloasuun, koska selvästikään mitään lenkkiä ei tule - I blame the blog).

Pusuja Suomeen!