Gold Coast on ottanut mut mahtavasti vastaan tarjoamalla kauan kaivatun annoksen aurinkoa, lomaa ja mahtavia ihmisiä. Olen yrittänyt siirtää työnhakustressiä tuonnemmaksi ja sen sijaan nauttinut ystävieni vieraanvaraisuudesta sekä asiantuntevuudesta: mua on kierrätetty rannalta rannalle ja turistirysistä sademetsiin. Tällaisilla reissuilla suurimman ilon saa irti nimenomaan, jos voi viettää päivänsä paikallisten kanssa ja nähdä aitoa arkipäiväistä elämää.
Ja täällä arkipäiviinkin on mahtunut aika mukavasti unohtumattomia kokemuksia.
Jo pelkät turkoosin meriveden kuvittamat maisemat ovat saaneet mut rakastamaan elämää pelottavan paljon, ja olen saanut nähdä muutenkin niin upeita mestoja, että koko Australian manner on alkanut tuntua maailman parhaalta paikalta. Ja mä vasta aloitin reissaamiseni!
Tuntuu hassulta ajatella, että paikallisille kaikki nämä mun henkeni salpaamat kokemukset ovat jopa jokapäiväisiä, eivätkä kaikki välttämättä edes tajua kuinka onnekkaita ovat saadessaan asua näin upeassa maassa. Mutta niin se kai vaan menee, asioihin tottuu ja niistä tulee hiljalleen itsestäänselvyyksiä. Niin tai näin, mä koen olevani hirveän onnekas.
Gold Coast-viikkooni on siis mahtunut kohtuullinen määrä rannalla pötköttämistä, hieman juhlintaa, hyvää ruokaa, lämmintä merivettä (ja liian isoja aaltoja), suuria rohkeudenpuuskia (vesiskootteri!), paljon tanssimista, visiitti sademetsässä (ja yksi liian pelottavaksi osoittautunut vesiputoushyppy), mukava määrä silmänruokaa (varsinkin surffikisojen aikaan) ja ihan järjetön määrä hyviä keskusteluita ja ystävien kanssa nauramista.
Ylihuomenna aion jatkaa matkaani, ja tämänhetkisen suunnitelman mukaan suunnata kohti hipahtavaksi kuvailtua Byron Bayta (jonne oli tarkoitus jo mennä aiemmin, mutta better late than never). Huomisen ohjelmaan kuuluu siis hostellinetsintää ja hienoista suunnitelmienkartoitusta.
Kun Byron Bay on katsastettu, osoittaa kompassi todennäköisesti Sunshine Coastilla sijaitsevaa Noosaa, jossa muutamat hyvän ystäväni kaverit viettävät lomaansa. Aussien vieraanvaraisuus lyö mut välillä aivan ällikällä, sillä nämäkin nimenomaiset kundit kutsuivat mut kylään vain parin kerran tapaamisen jälkeen.
Pian tie siis vie ja seikkailu jatkuu. Goldie on tarjonnut mulle niin paljon hyvää, että voin lähteä eteenpäin hymyissäsuin ja kiitollisena. Uutta kohti! Jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti