perjantai 3. helmikuuta 2012

...and the end of all our exploring will be to arrive where we started, and know the place for the first time.

Hei ja hoi Sydneystä, laiska ihminen tervehtii! 

Edellisen postauksen jouluntoivotukset paljastavat, että viimekertaisesta höpötyksestä on tosiaan vierähtanyt yli kuukausi. Alkuvuoden epäluovuudesta syytän tiukkaa työtahtia sekä harvinaisen tasaista ja epäkiinnostavaa arkea. Viimeaikoina kirjoittamisen esteenä sen sijaan ovat olleet liiankin suuret elämänmuutokset, jotka on ollut hyvä käsitellä ensin omassa päässä ja vasta myöhemmin blogipalstalla.

Ilman sen kummempia avautumisia nyt siis tiedotettakoon, että muun muassa parisuhteen päättyminen, duunipaikan pakollinen vaihto (perhanan WH-viisumi) sekä vuokrasopimuksen umpeutuminen ovat käynnistäneet allekirjoittaneella melkoisen itsetutkiskeluprosessin.

Tällä hetkellä käsillä on siis viimeinen viikko töitä Fireflyssa sekä viimeinen viikko nukkumista omassa kodissa Cope Streetilla. Kaikki nämä enemmän tai vähemmän yllättävät muutokset saivat mut toden teolla harkitsemaan jonkinmoista irtiottoa, ja nyt päätös on tehty:

reissu kutsuu!


Muuttaessani Australiaan, suunnittelin lähinnä pysytteleväni Sydneyssä. Toki haaveilin matkailevani pari kertaa kukkaron ja töiden salliessa, mutta varsinaista "working holidayta" ei tästä vuodesta ollut tarkoitus syntyä. Myönnettäköön nyt, että näin tehdessäni olisin antanut yhden elämäni hienoimmista tilaisuuksista valua läpi sormieni.

Koska tällä hetkellä mulla on vapaus tehdä melkolailla mitä haluan ja ennen kaikkea mennä minne nokka kulloinkin osoittaa, en ole edes halunnut pilata seikkauluani tekemällä suunnitelmia.
Muutama päivä sitten hommasin lentoliput Sydneystä Brisbaneen ja varasin pedin kahdentoista henkilön dormista, todella kivan kuuloisesta hostellista.

Olen suoraan sanottuna melko pissat housussa, mutta kun oikein ryhdyn muistelemaan, niin taisin olla myös Suomesta lähtiessäni. Tällä kertaa valttina on aivan mahtavia onnistumisen kokemuksia ja usko siitä, että pärjään varmasti. Miksi en pärjäisi?


Tällä hetkellä hyvästelen siis rakasta Sydneytä, viimeisintä kotikaupunkiani. 
Raskainta kuitenkin on sanoa hyvästit Fireflylle, josta on varsinkin viimeisten kuukausien aikana muodostunut toinen kotini. Luojan kiitos tänä päivänä maailman muuttaa pikkuruiseksi kaikki se teknologia, joka mahdollistaa esimerkiksi videopuhelut ja verkkososialisoinnin.

Melkein koko työporukka Lane Covesta <3

Ensi torstaina hyppään rinkkani kera lentokoneeseen ja hurautan yksin pohjoiseen. Seikkailu alkaa muutamalla päivällä Brisbanessa ja jatkuu fiiliksen siltä tuntuessa Gold Goastin surffirannalle, jossa asustaa pari tuttua. Siihen loppuvat suunnitelmat...

Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni uskallan elää täysin hetkessä, enkä ahdistu tulevasta. Kuka tietää minne seuraavat kuukaudet minua kuljettavat? Joka tapauksessa uskon, että edessä on paljon hyvää.



"Twenty years from now you will be more disappointed by the things you didn't do than by the ones you did. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbour. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover." Mark Twain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti