Elin eilen yhden reissuni tunteikkaimmista päivistä, kun kymmentuntiseksi venähtäneen työvuoroni aikana halailin läpi vakituiset asiakkaat, sain kukkapuskan työkavereilta ja pidättelin vuoroin onnen ja haikeuden kyyneliä.
Luonnollista lienee, että ikävä jää työkavereita ja tuttua ympäristöa, mutta en olisi osannut arvata jääväni kaipaamaan niin monia asiakkaita.
Rakas lempi-pappani tuli eilen hyvästelemään, ja vannotti minua lähettämään kirjeitä matkani varrelta. Ja illan suurin yllätys tapahtui juuri ennen vuoroni loppua, kun eräs tutuksi tullut nainen kahden itseäni hieman nuoremman tyttärensä kanssa tuli illalliselle, ja ojensi minua varten ostamansa shamppanja-pullon.
Olen arvostanut alusta asti paikallisten asiakkaiden sosiaalisuutta ja ystävällisyyttä, mutta eilinen vei koko homman aivan uudelle tasolle.
Vaikka haikein mielin jätän Lane Coven taakseni, tulee matkaani mukaan valtava määrä hienoja muistoja. Saan olla lopun elämääni ylpeä siitä, että onnistuin hankkimaan itselleni näin hyvän työn, rakkaita ystäviä ja asiakkaiden arvostusta.
 |
| Shamppanjaa ja kukkia viimeisen päivän kunniaksi. |
 |
| Lautasellinen rakkautta keittiöstä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti