If I was a rich girl...

Huoh. Internetin arvon tajuaa vasta silloin, kun sitä jostakin syystä ei pääse käyttämään. Sama pätee suomalaiset kirjainkummallisuudet omaaviin näppiksiin. Toisin sanoen, istun Lane Coven kirjastossa pitämässä yllä sosiaalisia suhteitani (Facebook, Sinä olet korvaamaton) ja päivittämässä kuulumisiani teille, muruset.

(Arvostakaa erityisesti tätä tekstiä, sillä mä todella näpyttelen jokaisen tuplapisteitä päällään kantavan kirjaimen esiin jollain hemmetin koodilla. äääää!)

Viikko on tainnut vierähtaa edellisestä postauksesta ja paljon on viikossa ehtinyt myös tapahtua. Olemme nyt Sannin kanssa asettuneet taloksi unelmakotiimme Lane Coveen, ja voin todeta molempien puolesta, etta tästä kodista on ihanaa herätä jokainen aamu. Asunto on niin valoisa ja kaunis, etta musta tuntuu välillä kuin olisin Pikku Heidi alppimökissä (valkoiset puiset sälekaihtimet auttavat asiaa). Mulla on nykyään myös omat alppilemmikkini: asuinalueen harvinaisen äänekkäät ja leikkimieliset linnut, joille tarjoan jyväsiä parvekkeeltani.

Hieno uutinen on myos uusi työpaikkani, jonka itse asiassa sain virallisesti tänään. Kyseessä on Lane Coven keskustassa sijaitseva ravintola/kahvila Firefly, joka tarjoaa myös alueen parhaat banana breadit (niin kuin toisen työpaikkani, Crustin, pizzat eivät olisi vielä tarpeeksi suuri kiusaus). Onneksi kilojen ei pitäisi ihan helpolla kertyä, sillä tällä työtahdilla olen paikoillani lähestulkoon vain nukkuessani.

Anyways, tänään tein siis ensimmäisen täyden vuoroni Fireflyssa, ja samalla myös ihka ensimmäisen vuoroni tarjoilijana. Fiilis on hyvä, vaikka kiire oli hirmuinen ja keskityin niin kovasti, että meinasin kadottaa englannin kielen taitoni. Asiakkaat olivat kuitenkin mukavia ja työkaverit kerrassaan huippuja, joten hyvä tästä vielä tulee.

Nyt on siis edessä huippukiireinen kevät (HUOM, elo-syyskuu tulee mulle nykyään ennen kesää), jonka jälkeen säästossä on toivon mukaan hieman rahaa ja pikkuriikkisen ansaittua lomaa. Voin vain toivoa, että totun tähän kahden työn tahtiin nopeasti, sillä juuri nyt kun kuusi tuntia Fireflyssa on takana ja viisi Crustissa edessä, mun tekisi lähinnä mieli ryömiä tuonne kirjahyllyn alle nukkumaan..


Kaikki täälla siis kuitenkin vallan onnellisesti. Enempiä en ehdi nyt kertoilemaan, nääs työt ne jo kutsuu. Rakkautta sinne Suomeen.

P.S. Jos joku haluaa lähettää mulle salmiakkia ja Fazerin suklaata, niin kyllä se posti tännekin kulkee <3