No helou, edellisestä postauksesta on tainnut kulua jonkinmoinen tovi. Puolustuksekseni kerrottakoon, että meillä ei ole kotona vieläkään internetiä (AAAARRGH!) ja lisäksi hommasin itselleni vallan mukavan viikon flunssan kuumeineen, joten olen lähinnä tuijottanut kattoa ja katsonut Oprahia. Koitetaan tästä nyt sitten repiä tarinaa...
Edellämainittu kevätflunssa todella katkaisi mun täydellisesti käyntiin lähteneen työrupeaman ja tarjosi ihan liikaa aikaa ajatella ja ikävöidä Suomea. Olen edelleen todella iloinen, että olen täällä. Muutamia asioita on kyllä vähän ikävä.
TEATTERI.
En ole vielä ehtinyt tutustua Sydneyn teattereihin tai ottaa selvää, missä olisi mahdollista nähdä muutakin kuin kiiltokuvamusikaaleja, mutta epäilen kovasti ettei paikallinen tarjonta yllä korvaamaan sitä, mikä kotiin jäi. Ehkä nappaan lennon kotiin joku päivä, ihan vaan tsekatakseni meneekö Kansiksessa jotain kivaa..
SAUNA.
Tämä oli kyllä viimeisin asia, jota kuvittelin kaipaavani. Nyt on asia kuitenkin niin, että paikallinen talvisää yhdistettynä kuumeisiin vilunväristyksiin synnytti suuren saunakaipuun, jota en ole vielä onnistunut karistamaan. Onneksi tästä pääsee eroon, kun parin kuukauden kuluttua kotiovesta ulos astuessaan pääsee saunaan (toivottavasti).
ÄIDIN RUOAT.
On mulla välillä ollut ihan itse äitiäkin ikävä, mutta niitä ruokia nyt varsinkin. Kun päivän aikana on tehnyt 13 tuntia töitä, ei ihan hirveästi huvita alkaa kokkailemaan kotiin tultuaan. Luojan kiitos Crustin menussa on terveellisiäkin pizzoja kokojyväpohjalla, muuten mä varmaankin palaan tunnistamattomana kotiin. Lieneekö tuo kokojyväkään pidemmän päälle auttavan.. Äiti, lähetä mulle karibialaista kanakeittoa!
Kerrottakoon myös, että on mulla ikävä myös ystäviä. Ja Miljaa. Ja Helsinkiä ja mun parveketta.
No, huomenna ryhdistäydyn, ja lupaan ottaa valokuvia tänne postattavaksi. Siihen asti pus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti