Erityiskiitokset voisin lähettää tässä eräälle tärkeälle ihmiselle, joka antoi mukaani suunnattoman määrän voimaa ja onnea. Tämä on ollut kaulassa joka ikinen päivä.
Viime viikolla töitä tuli paiskittua melkein joka päivä, ja siksipä sunnuntai tuli tällä kertaa erityisen tarpeeseen. Samainen viikonpäivä on myös ainoa, jonka voin viettää Diegon kanssa. En suoraan sanottuna välillä ymmärrä, miten se jaksaa vuodesta toiseen vääntää duunia kuutena päivänä viikossa, vieläpä niin hektisessä työympäristössä..
Joka tapauksessa, heräsin vapaapäiväni aamuna mielessäni yksi kirkas ajatus. Pannukakku. Jostain syystä Sydney herättää mussa suunnattoman himon kyseistä herkkua kohtaan, tämä tuli todettua jo joulun lomamatkalla. Asiaa ei myöskään yhtään ole auttanut se, että rakas toverini Sanni on töissä pannukakkuravintolassa ja tuo kotiin ruokalistoja, joissa paistattelee ainakin parisenkymmentä kuvaa kaiken maailman kuorrutetuista pannukakkusista.
Sain Diegon suhteellisen helposti suostuteltua lounaalle Pancakes On The Rocksiin, Sydneyn kauniiseen Darling Harbouriin. En voi muuta sanoa, kuin AHHHHH. Pannukakkujen jälkeinen olo tosin on aina... noh, pannukakkujen jälkeinen olo.
Herkullisen vapaapäivän kruunasi drinkit sataman Cargo -loungebaarissa. Olin juomalistaa selaillessani hieman huolissani siitä, mahtavatko parinkympin coctailit olla hintansa väärtejä. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä toisin kuin useimmissa baareissa, eksoottinen drinkkini ei ollutkaan puoliksi jäähileellä täytetyn martinilasin koristus.
Vietettyäni viimeiset kolme viikkoa kovin rauhallisesti ja lähinnä töitä tai muita käytännön asioita hoitaen, coctail kilahti kuin kilahtikin mukavasti hattuun ja toi samalla mielettömän sunnuntai-uupumuksen. Sillä tiellä olen edelleen ja tien päässä on The Nook, eli lämmin kainalo, jossa toivon mukaan olen sikeässä unessa kutakuinkin viidentoista minuutin päästä.
Hyvää yötä ja suukkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti